Virran viemää
[2009-09-14 18:01:54]
Tuotantopalaveri
[2009-07-28 17:43:05]
Kuvauspaikkoja katsastamassa
[2009-07-28 17:30:26]
|
 Virran viemää
Ville Sarmiola kirjoitti 2009-09-14 18:01:54:
Oli lauantaiaamu kun lähdimme liikkeelle. Tarkoituksenamme oli purkittaa päivän aikana kaikki jokikohtaukset.
Ensimmäisenä tehtävänä oli hakea Suvisaaristosta kanootit. Kanootit lastattiin Jarin auton perässä kulkeneen peräkärryn kyytiin ja matka kohti kuvauspaikkoja alkoi.
Suuntasimme kohti Siuntion metsiä, missä ensimmäinen kuvauspaikkamme odotti vanhan vesimyllyn äärellä.
Paikalla kuvaisimme kohtauksen missä Kale löytää oppaan mankinjoen löytöretkilleen.
Lauri näytteli opasta nimeltä Hesus (vai miten se nyt kirjoitettiinkaan... paikalla oli väittelyä tästä).
Kohtaus meni mielestäni suurinpiirtein paikan päällä improvisoiden ja hahmotellen. Ei dialogia tai kuvakulmia mielestäni ollut kovin paljoa etukäteen mietitty, vaikka käsittääkseni ohjaajanamme toimineella Mikolla oli jonkinlainen kuvakäsis elokuvasta hahmoteltuna. Tästä huolimatta tulos oli aikalailla onnistunut. Ainakin säveltäjäversion perusteella paljon onnistuneempi kuin loppupuolen kohtaukset, mutta niistä enemmän perässä.
Dialogien jälkeen pääsimme itse asiaan, eli melontaan. Astuessani kanoottiin, tajusin että kyseessä oli minulle ensimmäinen kerta kanootissa - koskaan. Kapusinkin kanootin kyytiin reippain mielin, mutta sain pian huomata ettei tasapainotteluni ollutkaan kovin onnistunutta. Muutaman kerran siinä meinattiin mennä sivuswengillä kalojen kaveriksi pulikoimaan.
Pian kuitenkin opin kanootissa liikehdinnän ja tasapainottelun ja pääsimme Laurin kanssa melomaan. Ensimmäisenä kuvana meloimme joen laajempaa aluetta Laurin kanssa ja kuvausryhmä kuvasi rannalta.
Pian alkoi sataa yllättäen. Kuvausryhmä kärvisteli rannalla murahdellen ja kiukkuisia ilmeitä vilautellen. Minua ja Lauria ei moinen haitannut, vaan meloimme keskellä vettä jonka pinnalla kellui ulpukanlehtiä.
Mielestäni oli jotenkin upeaa kun tuhannet pisarat piiskoivat ympärilläni vettä jonka pinnasta heijastui harmaa pilvinen taivas. Maaginen kulkuvälineemme halkoi tätä harmaata elohopeaista pintaa ja kylmä vesi valui pisaroina kasvoillani.
Onneksi kyseessä oli vain lyhytkestoinen sadekuuro joka loppui piakkoin.
Seuraavaksi suuntasimme Pickalan kautta Kenraali Kabanovintielle (Tietä kutsutaan Kabanovin tieksi Porkkalan vuokra-ajan neuvostokomendantin mukaan...), jossa ohjelmassa oli ns. rajanylityskohtaus missä Kale lahjoisi vastahakuisen rajavartijan päästämään hänet Mankin alueelle.
Rajavartijaksi puimme ohjaajamme, Mikon. Valmistelimme hieman Mikon rooliasua suihkuttelemalla suihkupullolla miehelle "kyttäkainalot". Kohtaus meni melko hyvin, poislukien ontuva aksenttimme ja kommunikointimme. Tosin tarkoituksenahan ei ollutkaan osata kieliä hyvin. Otosten välissä söimme hieman evästä, sillä aamupala oli monella jäänyt kovin hätäiseksi.
Kohtauksen jälkeen suuntasimme sinne Mankin seisakkeelle, josta kannoimme kanootteja vähän matkaa vanhalle sillalle. Laskimme kanootit veteen sillan vierestä ja kuvasimme lisää jokiotoksia. Jari kuvasi meitä rannalta kun kuvaussihteeri Salla ja tuottajamme Tommi meloivat perässämme Tommin kuvatessa minun ja Laurin liikehdintää. Paikalla myös kohtasimme ensimmäisen haverin, kun pikakahvipurkki kaatui kiveä vasten ja meni rikki. Kahvit höystettyinä lasinsiruilla eivät houkutelleet ainakaan minua, joten pummin Tommin kahvikupista hörpyt väsymykseeni.
Päivä kääntyi iltapäivän puolelle ja suuntasimmekin piakkoin Espoonkartanolle kuvailemaan kohtauksia missä Kale vihdoin saavuttaa joen alajuoksun. Väsymys alkoi kummitella selvästi taustalla, sillä unohdin muunmuassa parissa kohtauksessa silmälasit pois päästäni. Onneksi tämä huomattiin ja saimme korjattua mokan pienellä lisäotoksella.
Jo hieman uupuneina suuntasimme illalla kohti Suomenojaa, jossa tarkoituksenamme oli purkittaa elokuvan loppupään heimokohtaukset. Paikalle alkoi kertyä vapaaehtoisia heimolaisia, joille ahkera tuotantotiimimme alkoi tuunata heimovaatteita puhtaista luonnontarvikkeista ja ilmastointiteipistä.
Itselläni iski armoton väsymys ja aloin käyttäytymään väsyneen lapsen tavoin. Vaadin saada kofeiinia sillä pääni ei enää jaksanut pitää ajatuksiani selkeinä. Onneksi heimolaisemme, Tommy, suuntasi kanssani läheiselle huoltoasemalle ja sain ostettua kahvin ja batteryn. Ahnehdin kahvini naamaani ja korkkasin batteryn heti perään. Ostimme myös off hyttyskarkoitetta, jotta metsän siimeksessä surisseet hyttyset eivät kiusaisi aivan niin hurjasti kuvausryhmämme jäseniä.
Kun heimolaiset oli asustettu heimokoodin mukaisiksi, aloimme kuvaamaan otoksia. Pakko myöntää tässä vaiheessa, etten muista paljoakaan löpinöistäni. Puhuin mikrofoniin jotain omiani, sillä muistaakseni joku kehoitti minua puhumaan ajatuksissani nauhurilleni. Pian kohtaus oli purkissa ja oli aika taltioida ohjaajan visualisoima huipentuma.
Minulle tuotiin kotonani valmistama "tuote", jonka valmisteluun olin uhmannut ripauksen hulluutta ja hyppysellisen kieroa intohimoa. Kameran edessä sitten, kuten Amerikkalaiset sanoisivat, "I did my thing" ja saimme vihdoin sovitut materiaalit purkitetuiksi. Painuin lopen uupuneena ja lähes humalaisen oloisena kotiini ja nukuin 10h nähden koko yön sekavia painajaisia liittyen päivän kuvauksiin...
|
